Meidän polkumme

Aliisa

Vielä muutama vuosi sitten minun oli vaikea olla ihmisten lähellä, katsoa silmiin, koskettaa ja tulla kosketetuksi. Olin vuosien saatossa rakentanut ympärilleni vahvat suojaavat muurit, joiden takaa pyrin parhaani mukaan olemaan ystävä ja kumppani. Kehossani oli paljon jännityksiä, minun oli vaikea rauhoittua ja suoritin elämää niin kuin olin ympäriltäni oppinut, että miten kunnon kansalaisen kuuluu toimia. Olin sivuuttanut sen, että oikea elämänmakuinen elämä tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Yhtäkkiä elämäni ulkoiset puitteet - talo, parisuhde, ammatti - alkoivat olla kaikki valmiita, mutta koin oloni tyhjemmäksi kuin koskaan.

Tuolloin jouduin todella hyväksymään sen, etten ollut onnellinen. Että ne muurit, joita olin rakentanut ympärilleni, eivät suojanneetkaan minua vaan pitivät minut erillään elämästä ja muista ihmisistä. Uskaltauduin vuonna 2016 Natural High Healing-festivaaleille yhdeksi päiväksi ja osallistuin siellä ensimmäiseen tantratyöpajaani. Aloittelijoille sopivalla tunnilla harjoiteltiin tietoista koskettamista parin kanssa. Ystävän koskettaminen oli todella jännittävää, outoa, vähän pelottavaa, mutta kuitenkin mukavaa. Kun opettaja, Shanti Limnell, mainitsi työpajan lopussa kahden vuoden koulutuksesta, sydämessäni syttyi niin voimakas halu ja palo, että ilmoittauduin tuohon koulutukseen takanani ainoastaan tuo yksi 1,5 tunnin työpaja.

Nuo kaksi vuotta olivat elämäni ehdottomasti parhaimmat, kipeimmät, intensiivisimmät, tunteikkaammat ja rehellisimmät. Kun pikku hiljaa opettelin luopumaan itseni kontrolloinnista, löysin uutta aitoa voimaa, pehmeyttä, aitoutta ja kauneutta. Aloin nähdä näitä piirteitä jatkuvasti enemmän myös muissa ihmisissä. Rakastuin itseeni ja rakastuin ihmisiin. Opin näkemään kauneutta myös varjoissa, hyväksymään elämän kaikessa kirjossaan, tanssimaan sydämeni kyllyydestä (vaikka joku katselisi), nauttimaan koskettamisesta ja kosketetuksi tulemisesta, nauramaan vatsan pohjasta, tärisemään, itkemään, halaamaan, puhumaan oman totuuteni ja kyseenalaistamaan meille syötettyjä ajatuksia siitä, miten meidän kuuluu elää ja mitä tarvitaan "hyvään elämään". Oppiminen jatkuu edelleen, edelleen törmään jatkuvasti haasteisiin ja muurin palasiin, jotka estävät minua toisinaan olemasta aito oma itseni.

Näistä lähtökohdista käsin haluan alkaa jakamaan tantrisen polun iloja muille. En ole guru, en ole opettaja enkä ole ihmisenä "valmis". Olen kuitenkin löytänyt tantrisen filosofian kautta elämääni niin paljon läsnäoloa, aitoutta ja hyväksyntää sekä myös intohimoa elämää kohtaan, että koen suureksi iloksi sen, että voin kenties auttaa myös muita löytämään tiensä lähemmäksi omaa aitoa itseään.
Toivottavasti nähdään pian tantran merkeissä! ♥:lla Aliisa

Jolanda

Tutustuin Tantraan noin seitsemän vuotta sitten Shanti Limnellin puoli vuotta kestävän kasvuryhmäkurssin seurauksena. Elin tuolloin elämässäni murrosvaihetta, jossa olin tyytyväinen, mutten onnellinen.
Vaikka kaikki oli näennäisen hyvin; hengitin, tapasin ystäviä ja kävin töissä, en kokenut, että elin.
Tuntui siltä, että katsoin maailmaa kuin verhon takaa, mutten ollut täysin osa sitä.
Kasvuryhmän aikana verhon takaa astui askeleelta esiin nainen; villi, laulavainen.
Elämään tuli värejä, asiat tuntui ja liikkui. Kyyneleet valuivat ja nauru raikasi.
Tuntui kuin olisin kahleista irroitettu vanki - vapaa, villi ja elämänjanoinen. Tuntui, että elin!

Halusin lisää ja halusin ymmärtää paremmin transformaatiota, jonka kävin läpi.
Kävin muutamissa Shantin tantrailloissa ja lopulta ilmoittauduin mukaan Tantric Life Coach koulutukseen.
Niinäkin hetkinä, kun muuten tunnuin olevani hukassa, tantrakurssilla tuntui, että olen jonkin aidon ja itselle todellisen ja tärkeän äärellä.

Miellyttäjätyyppiselle persoonalleni oli tärkeää oppia tunnistamaan ja asettamaan rajani.  Opin kunnioittamaan omaa hyvinvointiani esimerkiksi hyväksymällä oman tilan tarpeeni.
Tantrasta on muotoutunut vuosien aikana tapa katsoa, kohdata ja tutkia elämää ja minua osana sitä.
Tantra muistuttaa minua elämän ottamisesta ja asioiden katsomisesta sellaisena kuin ne tulevat,
rimpuilematta sen kanssa, miten voisi tai pitäisi olla.
Minulle tantra on itseni ja ympäristöni epätäydellisyyden täydellistä hyväksymistä.
Näiden opettelua ja uudelleen oivaltamista haluan päästä jakamaan teidän kanssa!
<3 Jolanda